Joskus satunnaisesti minua erehdytään sanomaan normaaliksi, mutta en kyllä kuvailisi itseäni tällä sanalla, melkein mikä tahansa muu käy, on nimittäin monia seikkoja, jotka erottavat minut keskivertonuoresta. Ensinnä, mikäli minulta kysyttäisiin, laskenko itseni nuoreksi, vai lapseksi, sanoisin olevani lapsi, nykyään kukaan ei vain usko tätä, he käyttävät tätä kuvottavaa, leimaavaa sanaa 'teini' puhuessaan minusta, mutta 'teini' en ole... En käyttäydy kuten 'teinit' käyttäytyvät. En ole epäkunnioittava vanhempiani (vanhempaani) kohtaan, en kulje pihalla tupakka kädessä hehkuttamassa viinaa ja hölisemällä pojista. En ole oikeastaan koskaan edes seurustellut, vaikkakin kerran eräs poika kertoi pitävänsä minusta. En polta tupakkaa, tai mitään muutakaan, en juo mitään vettä vahvampaa, en edes simaa (se maistuu pahalta). Vietän suurimman osan ajastani sisällä, tietokoneella, minua siis ei näy 'kaupungilla'. Kuuntelen Radio Rockia, enkä NRJ:tä, niinkuin melkei kaikki... En myöskään ihmeemmin välitä hymiöistä.
Pojista vielä sen verran mitä en maininnut, minulla on äärimmäisen kumma tapa ihastua sellaisiin poikiin, joita ei suoraan voi kuvailla sanalla 'hot' (joka minusta on typerä sana). Tämän hetkisestä ihastuksestani, josta olen pitänyt kuudennen, seitsemännen ja kahdeksannen luokan, voisin kertoa hänestä hieman. Ensin ulkonäölliset seikat, hänen hiuksensa ovat tumman ruskeat, yleensä hieman pystyssä olevat, hänen kasvonsa eivät ole mitenkään erityisen 'puhtaat' ei niillä siis mitään likaa ole, mutta siis, tiedätte kai... Hänellä on lasit, jotka hän sai juuri tässä kahdeksannen luokan puolenvälin jälkeen, ne tekevät hänestä vieläkin söpömmän. En ole koskaan kertonut yhdellekään pojalle pitäväni hänestä, mutta tähän asti ihastuksiakin on ollut kaksi. 3-6 lk. ja 6-? lk. Minulle on kerrottu kerran että minusta olisi pidetty, ja netissä minua on kehuttu pari kertaa nätiksi. Olen imarreltu ^^ Äitini puolestaan sai juuri kesällä -11 uuden miesystävän, ja suunnuttelevat yhteenmuuttoa, olen onnellinen heidän puolestaan.
Kaverihistoriani on aikas kummallinen, ja kerron sen tässä lyhyesti. Ensimmäisellä luokalla sain ensimmäistä kertaa ystävän, jota kutsuin parhaaksi ystäväkseni, hän asui kolmensadan metrin päässä minusta (olen itse muuttanut todella usein, ja uusi muutto luvassa pian), ja kävin heillä usein. Tämän jälkeen hän muutti Tampereelle, vaikkakin nykyään olemme ystäviä facebookissa, emme puhu paljoakaan. Toisella luokalla tapasin erään ihmisen, jonka kanssa tulin toimeen äärimmäisen hyvin, meillä oli paljon riitoja, mutta välitimme toisistamme äärimmäisen paljon, hän kävi luonani noin 3 kertaa viikossa ja oli yötä kerran ainakin... Kolmannella luokalla sain toisen ystävän, jonka kanssa meni todella hyvin, eli siihen aikaan minulla oli kaksi 'parasta ystävää' hänen luonaan kävin kerran viikossa, ja joka toinen viikko menin yöksi, en riidellyt hänen kanssaan ollenkaan ennen kesää -11. Seitsemännen luokan alussa toisella luokalla tapaamani ystävä löysi uuden ihmisen, jonka kanssa meni usein niin kummalliseksi kaikki tekemiset, että lähdin koittamaan onneani uusien ystävien löydössä. Ei siinä kulunut aikaakaan kun tapasin kolmen hengen porukan, joiden kanssa oli hauskaa, eikä aluksi tietoakaan riidoista, yhden heistä kanssa minulla ei ole tähän asti ollut vieläkään minkäänlaista riitaa, ja olen tyytyväinen tähän tilanteeseen.
Koulu mulla menee mielestäni ihan keskivertohyvin, en pidä luokastani, mutta eipä kouluun meneminen mitenkään ikävääkään ole, ja luokassakin on vain se että pojat pilkkaavat minua. On yksi aine, jossa olen aivan täysin toivoton, ja se on matikka, olen saanut kokeista 5½ ja vastaavaa, mutta olen tähän asti päässyt läpi sentään jokaisesta. Enkku mulla on ollut kympin, ja puhun sitä sujuvasti, mutta eikös se mene niin että jokainen osaa jotain? Minulla on valinnaisina aineina saksa, käsityö ja kotitalous. En tiedä, miksi menin valitsemaan kotitalouden, mutta kadun tätä valintaa nykyään suuresti, saksakaan ei ole mitenkään erityisen kivaa, ja käsityössä tulee aina pää kipeäksi, koska se on vanhan, homeisen koulumme huonoin osa.
Toivottavasti piditte esittelystä, voitte kysyä minulta asioita sähköpostiosoitteesta candieland@live.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti